A biomassan kaasutin on reaktori, joka muuntaa kiinteän orgaanisen materiaalin, kuten hakkeen, riisinkuoren tai maatalousjätteen, palavaksi kaasuseokseksi, jota kutsutaan tuottajakaasuksi (tai synteesikaasuksi) osittaisella poltolla vähähappisessa ympäristössä. Sen sijaan, että polttaisi biomassan kokonaan, kaasutin rajoittaa hapen syöttöä karkeasti 20-40 % siitä, mitä täysi palaminen vaatisi , joka saa materiaalin hajoamaan hiilimonoksidiksi, vedyksi, metaaniksi ja muiksi kaasuiksi, jotka voidaan sitten polttaa moottorissa, turbiinissa tai polttimessa.
Tällä on käytännössä merkitystä, koska sen avulla teollisuus ja maaseutulaitokset voivat muuttaa muutoin hävitettäväksi joutuvat jätemateriaalit, kuten satotähteet tai puujätteet, käyttökelpoiseksi lämmöksi tai sähköksi. Hyvin suunnitellulla kuivalla hakkeella toimivalla alasvirtakaasuttimella voidaan saavuttaa a kylmäkaasun hyötysuhde 70-85 % , mikä tarkoittaa, että suurin osa biomassan alkuperäisestä energiasisällöstä päätyy käyttökelpoiseksi lähtökaasussa sen sijaan, että se häviää lämmönä muuntamisen aikana.
Kaasuttimen sisällä biomassa liikkuu neljän erillisen termokemiallisen vyöhykkeen läpi, kun se laskeutuu tai kulkee reaktorin läpi. Näiden vaiheiden ymmärtäminen selittää, miksi raaka-aineen kosteus ja hiukkaskoko ovat niin tärkeitä kokonaissuorituskyvyn kannalta.
100-200°C:ssa biomassaan jäänyt kosteus haihtuu ennen kuin kemiallinen hajoaminen alkaa. Yli 25 % kosteutta sisältävä raaka-aine pakottaa kaasuttimen käyttämään suhteettoman osan lämmöstään materiaalin kuivaamiseen, mikä alentaa käyttökelpoista kaasun tuotantoa.
200-600°C:ssa kuivattu biomassa hajoaa termisesti ilman happea vapauttaen haihtuvia kaasuja ja jättäen jälkeensä hiiltä. Tässä vaiheessa syntyy suurin osa tervayhdisteistä, jotka on myöhemmin käsiteltävä kaasunpuhdistusjärjestelmässä.
Täällä ruiskutettu rajoitettu ilma polttaa osan hiilestä ja haihtuvista aineista, jolloin syntyy lämpötiloja 1 000 - 1 200 °C jotka ohjaavat endotermisiä pelkistysreaktioita, jotka tapahtuvat juuri alla.
700-900°C:ssa hiilidioksidi ja vesihöyry reagoivat jäljellä olevan hiilen kanssa muodostaen hiilimonoksidia ja vetyä, kahta kaasua, jotka antavat tuottajakaasulle suurimman osan polttoainearvostaan.
Kaasuttimet luokitellaan ensisijaisesti sen mukaan, miten ilma ja polttoaine liikkuvat reaktorin läpi suhteessa toisiinsa. Jokaisella mallilla on selkeät kompromissit tervan tuoton, mittakaavan sopivuuden ja raaka-aineen sietokyvyn suhteen.
| Kaasuttimen tyyppi | Tervan lähtö | Paras asteikko |
|---|---|---|
| Updraft | Korkea (10-150 g/Nm³) | Suora lämpö, suuri teollisuus |
| Alas | Matala (0,1-3 g/Nm³) | Pieni ja keskisuuri sähköntuotanto |
| Ristiluonnos | Keskikokoinen (1-3 g/Nm³) | Pienimuotoinen puuhiilen raaka-aine |
| Leijusänky | Keskikokoinen (1–15 g/Nm³) | Suuri teollinen, vaihteleva raaka-aine |
Sähköntuotantoon moottorin kautta, alaspäin suuntautuvat kaasuttimet ovat laajimmin käytetty malli koska niiden alhainen tervatuotanto vähentää kaasunpuhdistuslaitteiden kuormitusta ja suojaa moottorin osia likaantumiselta.
Kaikki biomassa ei toimi yhtä hyvin kaasuttimen sisällä. Kosteus, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo yhdessä määräävät, kuinka paljon käyttökelpoista kaasua tietty syöttöraaka-aine tuottaa.
| Raaka-aine | Kosteuspitoisuus | Lämpöarvo |
|---|---|---|
| Puulastu (kuivattu) | 10-20 % | 15-18 MJ/kg |
| Riisin kuori | 8-12 % | 13-15 MJ/kg |
| Sokeriruoko bagassi | 15-25 % | 14-16 MJ/kg |
| Kookospähkinän kuoret | 8-15 % | 18-20 MJ/kg |
Käytännön sääntönä on, että raaka-aine tulee kuivata alle 20% kosteuspitoisuus ennen kuin se menee useimpiin alasvirtauskaasuttimiin, koska kosteampi materiaali laskee kaasun lämpöarvoa ja voi sammuttaa paloalueen kokonaan käytön aikana.
Biomassakaasuttimesta lähtevä kaasu on palavien ja inerttien komponenttien seos. Sen tarkka suhde riippuu raaka-aineesta ja kaasuttimen suunnittelusta, mutta tyypillinen alasvirtaus on melko tasaisella alueella.
| Komponentti | Tyypillinen osuus |
|---|---|
| Hiilimonoksidi (CO) | 17-22 % |
| Vety (H2) | 15-20 % |
| Metaani (CH4) | 1-3 % |
| Hiilidioksidi (CO2) | 10-15 % |
| Typpi (N2) | 45-50 % |
Tämä koostumus antaa tuottajakaasun lämpöarvon suunnilleen 4,5-5,5 MJ/Nm³ , paljon pienempi kuin maakaasu, mutta silti riittävä kipinäsytytysmoottorin pyörittämiseen, kun se toimitetaan oikealla ilma-polttoainesuhteella, mikä vaatii tyypillisesti moottoreiden pienentämistä 20–30 % niiden maakaasun nimellistehoon verrattuna.
Biomassakaasuttimen tuotantokaasua voidaan käyttää useilla eri tavoilla riippuen laitoksen laajuudesta ja päämäärästä.
Näistä 100kW-1MW:n hajautettu sähköntuotanto on edelleen yleisin kaupallinen käyttökohde, erityisesti sellaisille laitoksille, kuten riisitehtaille tai sahoille, jotka jo tuottavat biomassajätettä paikan päällä sivutuotteena.
Kun verrataan kaasutinjärjestelmiä tai toimittajia, kourallinen mittareita osoittaa, toimiiko tietty malli luotettavasti todellisissa käyttöolosuhteissa eikä vain ihanteellisissa laboratorio-asetuksissa.
Tämä mittaa biomassan energiasisällön prosenttiosuutta, joka päätyy jäähdytettyyn, puhdistettuun tuottajakaasuun. Hyvin suunnitellut alasvirtajärjestelmät ulottuvat 70-85 % , kun taas huonosti eristetyt tai ylisuuret yksiköt voivat laskea alle 60 %.
Ilmaistuna kiloina biomassaa, joka kulutetaan tunnissa reaktorin poikkileikkauksen neliömetriä kohti, tämä määrittää, kuinka kompakti kaasutin voi olla tietyllä teholla, joka on tyypillisesti 100-300 kg/h/m².
Tämä osoittaa, kuinka paljon tuotantoa voidaan vähentää huippukapasiteetista samalla kun kaasutus säilyy vakaana, useimpien kiinteäkerrosmallien tukeessa 3:1 - 4:1 yöpymissuhde ennen kuin kaasun laatu heikkenee.
Suurin osa kaasuttimen vajaatoiminnasta juontaa juurensa kouralliseen toistuviin toimintaongelmiin, joista jokaisella on vakiintunut lievennystapa.
Tilat, jotka ohittavat kunnollisen kaasunpuhdistusjunan, raportoivat moottorin huoltovälin kutistuvan tyypillisestä 4 000-6 000 käyttötuntia alle 1 000 tuntiin , mikä tekee puhdistusjärjestelmästä yhden arvokkaimmista sijoituksista koko kokoonpanossa.
Täydellisen biomassan kaasutusvoimajärjestelmän, mukaan lukien kaasutin, kaasunpuhdistusjuna ja moottori-generaattorisarja, pääomakustannukset vaihtelevat tyypillisesti 800–1500 dollaria kW:lta asennetun kapasiteetin, pienemmillä järjestelmillä on korkeammat kW-kustannukset kiinteiden laitteiden yleiskustannusten vuoksi.
Käyttökustannuksia hallitsevat raaka-aineen käsittely ja valmistus, eikä itse raaka-aine, kun jätebiomassaa käytetään paikan päällä, koska materiaali voi olla tehokkaasti vapaata, kun kuivaus, haketus ja kuljetus muodostavat suurimman osan juoksevista kustannuksista. Dieseltuotantoa korvaaville laitoksille takaisinmaksuajat 2-4 vuotta on yleisesti raportoitu, kun dieselin hinta ylittää 0,80 dollaria litralta ja tasainen biomassajätevirta on jo saatavilla.
Sopivan järjestelmän valinta riippuu kaasuttimen suunnittelun ja mittakaavan mukauttamisesta käytettävissä olevaan raaka-aineeseen ja aiottuun loppukäyttöön sen sijaan, että valittaisiin pelkän kapasiteetin perusteella.
Järjestelmät, jotka on alusta alkaen mitoitettu ja sovitettu oikein raaka-aineen ominaisuuksiin, ovat jatkuvasti parempia kuin ne, jotka on valittu pelkästään kapasiteettilukujen perusteella, koska kaasuttimen suorituskyky on paljon herkempi polttoaineen laadulle kuin useimmat muut lämpövoiman tuotantotekniikat.